Kambodzasta oltiin kuultu aikaisemmin hyvin vähän. Thaimaa ja Vietnam on meille paljon tutumman kuuloisia matkakohteita. Lähdettiin matkaan siis aikalailla ilman oletuksia tai ennakkokäsityksiä. Matkustettiin saarelta ensin lautalla mantereen puolelle ja siellä meidät vietiin kahvilaan odottelemaan seuraavaa kyyditystä. Passit ja passivalokuvat (jotka otettiin saarella) jätettiin siihen kahvilan tytölle, jonka sanojen mukaan saisimme ne takaisin rajalla. Viisumi maksoi 35 US dollaria. Lisäksi hän pyysi jotain valtiolta saatua terveydentilasta kertovaa todistusta, jota meillä ei ollu. Dollarilla sen sai tytöltä, mutta mehän oltiin otettu selvää jo saarella viisumin hinta ja vaihdettu tietysti tasan se summa dollareiksi. Tällä kertaa oltiin päätetty toimia oikein fiksusti niin ettei jää Vietnamin rahoja käteen yhtään. Lompakossa oli siis alle euron verran rahaa. Onneksi ystävällinen herrasmies antoi meille puuttuvan rahan ja asia hoitui. Parin tunnin odottelun jälkeen ahtauduimme täpötäyteen minibussiin, jossa ei ollut ilmastointia. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla matkustettiin ilman! Kummallisen luksusmenoa täällä Aasiassa. Rajalla jouduttiin odottelemaan tunnin verran, saatiin passit takas ja matka jatkui. Helppo rajanylitys siis.
Kambodza vaikutti heti vähän köyhemmältä kuin Vietnam. Kakku oli ihan täpinöissään koko matkan nimittäin maa toi mieleen suosikkimaa Nigaraguan Väli-Amerikan reissulta. Ensimmäisenä pisti silmään, että vain harvalla skootterin päällä olevalla oli kypärä, kun taas Vietnamissa suurimmalla osalla sellainen oli. Tää maa on halpa! Ruoka ja asuminen on halvempaa ku missään muualla tähän mennessä! Rannalla kaikki on huomattavasti kalliimpaa, mutta ku vähän näkee vaivaa ja nousee ylöspäin rannalta niin löytyy halvempia paikkoja. Turisteja kyllä löytyy täältä paljon. Sihanoukville on Kambodzan suosituin rantakohde ja varsinkin uuden vuoden aikaan, kun sinne tulee sekä turisteja että paikallisia juhlimaan vuoden vaihtumista. Meillä oli varattuna vain kaksi ensimmäistä yötä hostellin makuusaliin, kun seuraavat yöt oli joka paikassa täynnä. Luotettiin kuitenki siihen, että kyllä jostain yöpaikka löytyy!
Vuokrattiin skootteri jälleen kerran ja kierreltiin kaupunkia. Sihanoukvillestä löytyy ainakin kuusi eri biitsiä, joista osa rauhallisempia ja osa erittäin turististisoituneita. Kaupunkia ihmetellessä, rannalla palloillessa ja yöpaikkaa metsästäessä aika kului. "Sorry, we are full!" tuli tutuksi tai sitten yöpaikan hinta oli aivan jotain muuta kuin alle 10 dollaria henkilöltä. Löydettiin sitten lopulta muutama hostelli, jotka ei ottanu varauksia etukäteen ollenkaan vastaan ja luotettiin siihen, että kyllä me johonki mahdutaan, kun tullaan rinkkojen kans kysymään. Kolmas yö oltiin vielä ekassa hostellissa, kun siinä sattu olemaan yks sänky vielä vapaana. Sängyt oli 120 cm leveitä nii mahuttiin helposti siihen molemmat. :) Seuraavana päivänä rinkat selässä löydettiin meille hostellin makuusali, johon mahtui. Salissa oli kaks pitkää laveria täynnä patjoja, joita oli n. 30 ja kaikki paikat täynnä. Hiekkaa oli joka kolossa ja katosta tippu päivän aikana moskaa patjalle. Huonekavereita oli joka lähtöön ruohoa polttelevasta hörähtelevästä ituhipistä selvästi metallicaa fanittavaan eteläkorealaiseen, jonka musiikillinen rytmitaju tuli esiin yölläkin. Miehen koko ruumis nimittäin sätki niin paljon, että Pekkakin sai muutaman huitasun osakseen. Pikku sääskiä oli yöllä, mutta ne oli onneksi hiljasempia kuin suomalaiset sukulaisensa, joten ne eivät häirinneet unta. Jälleen kerran, onneksi meille on molemmille suotu hyvät unenlahjat.
Vuoden vaihtuminen oli täällä iso juttu. Rakettien paukuttelu alkoi jo muutamaa päivää ennen ja jatkui vielä pari päivää vuoden vaihtumisen jälkeen. Aattoiltana koko ranta oli ihan täynnä porukkaa. Roomalaisia kynttilöitä ammuttiin merelle jatkuvalla soitolla. "Teepusseja" lähetettiin taivaalle hurjat määrät ja pommeja räjähteli siellä täällä. Vaikutti siltä, että turvallisuutta ei täällä paljon mietitä. Monta pommia räjähti suoraan maassa ihmisten jalkojen juuressa ilman mitään turvaväliä eikä kellään näkyny suojalaseja. :) Pekka oli "pommimiehenä" tästä paukuttelusta oikein onnellinen. Mekin lähetettiin yksi teepussi taivaalle, mutta muuten tyydyttiin ihaileen muitten touhuja. Vuoden vaihtuessa paukuttelu kiihtyi ja raketteja räjähteli, mutta hommasta puuttui taiteellisuus. Ei ollu mitään selkeetä loppuhuipennusta. Vaan olihan se hienon näköstä ku valot ja äänet moninkertaistu veden ääressä, ihmiset oli ilosia ja hyörinää oli joka puolella! Ranta oli niin täynnä savua ja ihmisiä, että sekaan mahtu juuri ja juuri.
Parin päivän päästä päätettiin jatkaa matkaa pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Yli tunnin odottelun ja bussiselkkauksien jälkeen päästiin matkaan ja täällä ollaan.
Hyvää uutta vuotta 2015! Happy new year 2015!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti