Indonesia

Singaporesta lennettiin Air Asian koneella suoraan Balille. Pikkusen Kakulla jännitti, kun tämän lentoyhtiön koneen tippumisesta Indonesiassa ei oo kauaa aikaa. Ilmakuoppia oli matkan aikana enemmän ku koskaan aiemmin ja kone rytisi ja paukkui lähes koko matkan. Perille kuitenki päästiin turvallisesti ja aikataulussa. Balille piti taas vuorostaan maksaa viisumimaksu, joka oli 35 US$. Näköjään kaikkiin halvimpiin maihin joutuu maksamaan sisäänpääsystä ja vähän kehittyneimpiin pääsee ilmaiseksi.

Tuntui Balin hintataso halvalta hintavan Singaporen jälkeen. Jäätiin aluksi lentokentän lähelle Kuta Beachille, joka on perus turistirysä täynnä australialaisia juhlijoita, surffilettisiä rantaleijonia ja -mimmejä. Biitsi on suosituin surffausranta täällä ja hyvä varsinkin alottelijoille! Surffaamista kokeiltiin mekin ja otettiin ihan opetustunti alkuun nii pääsi vähän kärrylle hommasta. Siis pienelle hajulle. Surffaus on sellanen laji, että harrastaa saa vähän aikaa, että voi sanoa osaavansa homman. Kakulle haastavin osuus oli alkuun päästä vaahtopääaaltojen läpi tarpeeksi syvälle, kun jalat ei yltäny pohjaan ja harjotuslaudalla aallon ali sukeltaminen oli vähän niin ja näin. Pekka pääsi vähän nopeammin ja kerkes aaltojaki napata vähän enemmän. Olihan se mahtavaa hommaa ja fyysisesti yllättävän rankkaa, joten kahden tunnin aalloilla leikkimisen jälkeen oli aikalailla puhki.

Surffaamasta jatkettiin matkaa vähän pohjoiseen ja sisämaahan päin, Ubudiin. Matkaa oli 25 km ja kuljetus kesti kaksi tuntia. :/ Balin liikenne on aika kaoottista. Ubudissa riisipeltopengerrykset halko maisemaa ja kaikenlaista käsityöläistavaraa oli tarjolla joka paikassa. Ihania pitsipeittoja ja vaatteita.. Kakku ois päässy isoäidinneiliöiden virkkaukselta, jos ois ostanu valmiin sellasen. Mutta sinnikkäästi aikoo vielä sen joskus jatkaa loppuun. :) Ubudissa ois ollu kuuluisa apinametsä, jonka ohi kyllä ajettiin, mutta kun sisäänpääsystä piti maksaa niin ei jaksettu mennä. Kerettiin me apinoita nähä jo Thaimaassa.

Ubudissa viihdyttiin yks yö ja siitä seuraavaksi nopealla veneellä Gilin saarille Lombokin puolelle. Saaria on kolme ja me valittiin niistä Gili Air. Saarella ei oo yhtään autoa, vaan matkat kuljetaan hevoskärryillä, sähkömopoilla, polkupyörillä ja kävellen. Saari on pieni, vain 1,5 km halkasijaltaan, 5 kilometriä ympäriinsä ja kaikki tiet on hiekkateitä. Vesi on kirkkaan turkoosia ja rannat valkosta hiekkaa. Hieno paikka kerrassaan! Sukelleltiin, snorklailtiin ja otettiin rennosti pari päivää näissä paratiisimaisissa maisemissa. Veden alla nähtiin kilpikonnia, käärmeitä ja kaikenlaisia kaloja.

Lombokista ollaan kuultu paljon hyvää ja erityisesti siitä, että se ei ole niin turistisoitunu kuin Bali ja huomattavasti rauhallisempi. Varsinkin nyt, kun on sadekausi menossa niin on hiljaisempaa. Ostettiin siis liput Gili Airilta Lombokiin ja taas matka jatkui. Senggigi oli ensimmäinen määränpää, jonne pääsi lyhyellä automatkalla satamasta. Suosituinta tässä paikassa on käydä kiipeämässä Indonesian toiseksi korkeimmalle tulivuorelle. Meitä ei tämä taivallus kiinnostanut, koska 1. Matkalla pitää olla vähintään yksi yö ja kaksi päivää 2. Vuoristossa on kylmä eikä meillä oo täällä mitään hyviä kamppeita kylmässä nukkumiseen (kyllähän täällä luvataan kaikki varusteet, mutta luettu on sen verran etukäteen, että silti on KYLMÄ) 3. Matkanjärjestäjät jättää kaikki roskat tulivuoren ympäristöön luontoon, joten siellä on todella roskaista.

Aloittelijoille sopivia surffauspaikkoja on ihan eteläosassa Lombokin Kuta Beachilla ja sielläkin pitää (kuulemma) mennä 20min veneellä merelle, että löytää hyvät aallot. Yksi päivä Senggigin rannalla uitiin ja todettiin, että ei oo meidän paikka. Kaunis kylläkin ja rauhallinen, mutta meille jo liianki rauhallinen. Tarvitaan jotain aktiviteettiä, muutakin kuin rannalla makoilu. Se ei paljon enää tässä vaiheessa reissua nappaa.

Päätettiin siis yhden päivän Lombokilla olemisen jälkeen lähteä takas vilkkaalle Balille. :) Illan ja aamun aikana tingattiin kaikista paikoista nopeita venelippuja ja hinta vaihteli 32 eurosta 18 euroon. Viimein päästiin hinnasta sopuun ja saatiin liput.

Jäätiin suoraan Badangbaihin, jonne vene saapui Lombokilta. Seuraavana päivänä oli taas vuorossa sukeltelua ja snorklailua. Koralli oli huomattavasti värikkäämpää kuin muualla on ollu. Veden pinnan alla näkyi myös turisteja varten tehty sukellusvene. Reissun hienoimmat sukellukset siis takana!

Loput päivät viettiin Kutalla surffaamassa muovinpalasten ja muun roskan seassa. Nautitaan vielä tästä lämmöstä hetken aikaa. Vettäkin on tullu muutamana päivänä ihan maahan asti, kun sadekautta eletään, mutta todella vähän se on meitä häirinnyt. Enimmäkseen on satanut yöllä ja illalla.

Aasia on nyt historiaa ja seuraavaksi kuulette Australiasta, johon saavuttiin tänään aamulla! :)

Malesia & Singapore

Trangin täyshoidosta hypättiin Kuala Lumpuriin (Malesian pääkaupunki) menevään bussiin. Tai no, ensin tuktukilla bussiasemalle, minibussilla Hat Yai:hin. Siellä mototaksilla bussifirman luokse, josta taas oli kyyditys eri firmaan, jonka pihalta varsinainen bussi lähti. :) Että näin yksinkertasesti täällä mennään. Onneks oli koko matkalle valmiiksi ostettu lippu, niin ei tarvinu miettiä, että mihin seuraavaksi. Riitti, kun kuuliaisesti teki, mitä käskettiin. Bussin piti olla perillä klo 20.00, mutta siihen aikaan oli vielä yli 200 kilometriä matkaa. Lopulta saavuimme perille klo 23.30. Meillä oli varattuna kolmeksi yöksi hotelli meidän tasoon nähden luksuspaikasta. Oli uima-allas, kuntosali, shampoot, kahvi, tee, vesi ja päivittäiset siivoukset.

Saavuttuamme perille Kuala Lumpuriin ensimmäinen tehtävä oli löytää automaatti, että saa paikallista valuuttaa. Ensimmäinen oli rikki, toinen poissa käytöstä ja seuraavassakin paikassa luki seitsemässä automaatissa rivissä, että out of order. Joku ystävällinen malesialainen kertoi, että kaikki automaatit ilmeisesti koko kaupungista on poissa käytöstä klo 23.30-2.00. Vähän aikaa mietittiin, mitä tehdään. Taksiin ei ollut rahaa, mäkkiin ei kelvannut kortti, hotellille oli matkaa 3,5 kilometriä ja kello oli n. 1.30. Koitettiin onneamme vielä kerran KFC:stä ja tärppäs. Kortti kävi ja kanaköntit hävis vauhdilla nälkäisiin suihin. Sitten ei muuta ku lenkkarit jalkaan ja kävelyksi. Viimein hikisenä ja väsyneenä pääsimme perille hotelliin (nokialaisen kartan avulla).

Kuala Lumpur on shoppailijan paratiisi. Kauppakeskuksia on vieri vieressä, toinen toistaan isompia. Löytyy aina Guccia ja Chanelia myyvistä luksuskeskuksista kojuja täynnä oleviin markkinapaikkoihin. Päivät meni altaalla löhötessä ja illalla kierreltiin kaupungilla. Tavaraa tarttui mukaan jonkin verran, mutta ostovimmaa hillitsi ajatus siitä, että kaikki ostamamme pitää kantaa mukana selässä. Muutama pakollinen nähtävyyskin käytiin kattelemassa.

Jossain vaiheessa alkoi maa poltteleen jalkojen alla ja ostettiin liput Melakaan menevään bussiin. Rinkat taas selkään ja menoksi. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä bussiterminaalissa. Vettä alko tulla taivaalta ku saavista kaatamalla ja ukkonen jyrähteli. Tästä hämmentyneinä (kolmas kerta ku sataa vettä reissun aikana) päätettiin satsata vähän enemmän ja hypättiin taksiin paikallisbussin sijasta ja suunnattiin hotellille.

Kiinalainen uusi vuosi sattui sopivasti meille tähän Malesia- Singapore akselille, jossa sitä juhlitaan urakalla. Joka paikka on täynnä punaisia koristeita, punaisia lamppuja ja ihmiset pitää punaisia vaatteita. Uuden vuoden aattona jaetaan punaisissa paketeissa olevia lahjoja ihmisille ja mekin saatiin muutama mandariini. Uuden vuoden päivänä taas tuo onnea käyttää punaisia alusvaatteita.

Pari yötä vierähti Melakassa ja kaupunki tuli tutuksi pyörän selästä. Sitten taas bussiin ja Singaporeen. Singaporehan on tunnettu tiukoista laeistaan ja meillä oli tietysti kovat odotukset mutta mutta.. heti bussin ikkunasta bongattiin jo roskia tien varresta. Kyllähän tämä erittäin siisti kaupunki on Aasian muihin maihin verrattuna eli siis tasoltaan Suomen luokkaa. Hinnatkin alkaa olla samaa Suomen luokkaa ja niinpä rahaa on palanu enemmän mitä kertaakaan reissun aikana. Hotelliinki satsattiin tällä kertaa enemmän ja se oliki paras tähän mennessä. Minikuntosali, uima-allas ja kaikki herkut. :) Singaporessaki ollaan kierrelty kaupunkia ja käytiin myös vesipuistossa. Hauskaa oli ja jännittääki sai!

Trang

Meillä on alusta asti ollu tarkotus vierailla Ylimartimoilla vaihdossa olleen Dearin kotona Thaimaassa. Pekka on käynyt täällä kymmenen vuotta sitten viimeksi. Dear ei valitettavasti oo ite tällä hetkellä Thaimaassa mutta hänen kaksi siskoaan on. Tulopäiväksi sovittiin 6. helmikuuta ja varattiinki liput suoraan Ko Lantalta. Dearin siskoilla on Trangissa kahvila nimeltään Green House. Sovittiin, että saavumme kahvilaan, joka on ihan keskustassa.

Siskot ottivat meidät lämpimästi vastaan thaimaalaisella hymyllä ja vieraanvaraisuudella vaikka kielimuuri on pienoinen este. Kahvila on hyvin länsimaalainen ja kakut voittaa ehottomasti kaikki tähän asti saamamme (niitä onki syöty niin paljon ku napa vetää). Suklaa kakuissa ei siltikään vedä vertoja Suomen suklaalle. :) Meillä on näillä kotona ollu käytössä oma makuuhuone parisängyllä ja kylpyhuoneella.

Syöty ollaan hyvin monennäköstä pöperöä thaimaalaisesta kiinalaiseen. Riisiä, riisiä ja vielä kerran riisiä. Kaikennäköisiä lehtiä, kasviksia, papuja, kurkkua, possua, kanaa, sieniä, mustekalaa, katkarapua, simpukkaa, nakkeja, makkaroita, nuudelia, kananmunaa, "munkkeja".. listaa voisi jatkaa loputtomiin. On tulista, makeaa, mausteista ja miedompaa. Ravintoloita ollaan kierrelty ympäri Trangia. Jokainen ruokailuhetki on arvotus, kun pöytään alkaa virrata pieniä kippoja erilaisilla eväillä. Täällä on tapana antaa kaikille omat riisiannokset ja muuten pöytä on täynnä kuppeja, joissa on erilaisia ruokia ja niistä sitten maistellaan kaikkea. Pekka oli viime käynnillään tehny vaikutuksen syömällä niin paljon, että joka kerran, kun näillä on vieraita ja ne ei jaksa syödä, silloin äiti kertoo ylpeänä suomalaisesta pojasta, jotka söi niin paljon. :)

Täällä on vähän erilainen tapa säilyttää ruokaa kuin Suomessa. Liha, kala, riisi, kana ja kaikki muu ruoka saattaa seistä pöydällä koko päivän ja sitten sitä vielä illalla syödään (lämmittämättä). Liekkö siitä vai mistä, kova kakka on Kakulle täällä tuntematon käsite. :) Aluksi suomalaiseen tapaan tottuneena vähän ällötti ajatus lämpimänä seisseestä ruuasta, mutta viikon päästä ei sitä enää joka kerran miettiny.

Ollaan kierrelty näiden skootterilla ympäri Trangia ja lähialueita. Nämä järjesti meille yhden päivän snorklaus-/saariretken, jossa thaimaalaisten seassa meidän lisäksi oli vain yksi valkoihoinen paikallisen vaimonsa kanssa. Retkelle meidät varustettiin tietysti pussillisella kahvilan kakkuja ja keksejä. :) Vierailtiin myös tippukiviluolassa, missä meitä kuljetettiin veneessä vartaloiden hipoessa seiniä ja kattoa. Tippukiviluola oli paikoin niin matala, että paatissa piti mennä makuulleen kädet sivuille ja pää vinkkeliin, ettei tippukivet vahingoita ruumiinosia. Oppaamme kielsi ehdottomasti liikuttamasta käsiä ja saatiin pieni väittely aikaan siinä vaiheessa, kun katosta roikkuva tippukivi yritti viedä Pekan sukukalleudet mennessään ja Pekkahan tietysti käsiään suojaksi yritti. ;) Opas ei millään tahtonut käsittää, että munat on tärkeä osa suomalaista miestä.

Päätettiin yrittää tehdä jotain myös näiden hyväksi, koska raha ei kelpaa eikä meitä päästetty edes tiskaamaan kahvilaan. Leivottiin pipareita. Vähän oli miettimistä, miten korvata siirappi ja mistä löytää tarvittavat mausteet, mutta viimein päästiin kuitenkin puuhaan. Taikinasta tuli vaaleampi kuin Suomessa eikä läheskään niin maukas. Etäisesti muistutti kuitenki pipareita. :) Pekka suunnitteli elämänsä ensimmäisen piparkakkutalon, joka koristeltiin ja se pääsi lopulta kunniapaikalle kahvilan pöydälle.

Viikon täyshoidon ja viiden tähden palvelun jälkeen jätimme hyvästit tälle ihanalle thaimaalaiselle perheelle ja koko maalle. Seuraavaksi Kuala Lumpur!

Thaimaa osa 3

Ko Taolta matka jatkui yölautalla eteenpäin. Laiva oli nitisevä ja natiseva purkki, jossa oli kahdessa tasossa laverit ja niiden päällä rivissä patjoja. Pekka tarkisti heti lähtiessä, että mistä pääsee ulos, jos laiva uppoaa. Pieneen keinumiseen oli hyvä nukahtaa merituulen hyväillessä kasvoja. Tykättiin kyllä matkustaa yölaivalla, kun jalat sai oikastua suoraksi toisin ku bussissa. Aamulla matka jatku bussilla Krabille.

Krabilla ei oltu päätetty mitään tarkkaa paikkaa vielä, joten ensiksi etittiin aamupalapaikka wifillä ja netti käyttöön. Päädyttiin lähtemään pois Krabin Ao Nang biitsiltä, koska se oli hintatasoltaan niin kallis. Pienen laivamatkan jälkeen päästiin Railay-biitsille, jossa alkoi taas yöpaikan metsästys. Tähän mennessä kallein paikka Thaimaassa sekä yöpaikan että ruuan suhteen.

Railay on ihan unelmapaikka kiipeilyyn, koska täällä nousee kivimöykyt suoraan maan ja meren pinnasta ylöspäin. Paljon näkyy kiipeilijöitä vuorenseinämillä etenemässä köysien varassa. Me päädyttiin vähän helpompaan reittiin (ei jaksettu alkaa perehtyä köysiin), joka nousi ensin ylös näköalapaikalle ja siltä alas kallioiden sisällä olevalle laguunille. Reitillä oli köysiä auttamassa jyrkimmissä kohdissa, mutta muuten kiivettiin omilla jaloilla ja käsillä kiinni pitäen.

Löydettiin rannalta hyvä biitsikenttä, joka oli aina vapaana. Rannalla pelatessa meni nopeasti muutama päivä. Pelaamisessa on se hyvä puoli, että tapaa ihmisiä monesta paikasta. Pelin ohella on hyvä tutustua kaikenlaisiin ihmisiin ympäri maailmaa.

Krabi oli niin ylihinnoteltu paikka, että viihdyttiin siellä kolme yötä ja matka jatkui. Paikka oli taas vaikea päättää, täällä kun on niin monta hyvää vaihtoehtoa. Phi phi, Ko Lanta, Khao Lak, Phuket.. toiveissa meillä oli paikka, josta löytyis rannalta verkko. Päädyttiin viimein Ko Lantaan, sillä se oli helposti matkan varrella ja vaikutti hyvältä paikalta. Kahden tunnin lauttamatka veneen kannella ei tuntunu edes matkustamiselta. :)

Aurinko paistaa paahtavammin, mitä etelämmäksi ja lähemmäksi päiväntasaajaa tullaan. Yks päivä kerettiin nauttia rannasta ja pallon peluusta, kunnes ruokamyrkytys ajo meidät taas sängyn pohjalle sairastamaan. Kyllä Jutan ihmedieetit kalpenee tämän dieetin rinnalla. Pitää alkaa käyttään käsidesiä ja olla ostamatta milk shakeja jokaisesta kojusta. Vaikka mitenpä voi tietää, että mistä se tauti tulee.. Thaimaa ei näköjään vaan ruokansa puolesta sovi meille. :/