Mongolia

Saapuminen Mongoliaan vei meiltä yhen päivän enemmän ku oltiin suunniteltu. Tultiin yöjunalla Irkutskista Ulan-Udeen ja tarkotus oli Lonely Planetin ohjeiden varassa löytää aamulla klo 7.30 lähtevä bussi. Kuuden kilometrin hikisen  taivaltamisen ja pakkasessa jäätymisen jälkeen klo 7.45 jouduttiin luovuttaan. Ei päästy hyvistä aikomuksista huolimatta bussiin. Moni yritti meitä kyllä opastaa ystävällisesti edes johonkin suuntaan, mutta keltään ei saanu oikeaa vastausta. Luovutustappion jälkeen löydettiin onneksi erittäin mukava hostelli, johon päästiin lämmitteleen kohmeisia sormia ja siellä ystävällinen ENGLANTIA puhuva nainen kertoi, että ohjeet ovat vanhentuneet. Kakkuhan tässä touhussa vilustui ihan kunnolla ja niiskutti flunssasena jo toista kertaa viikon sisään.

Oikeilla ohjeilla seuraavana päivänä päästiin perille Mongoliaan. Ensimmäinen yllätys oli länsimaisilla kirjaimilla kirjotetut kyltit, joita näky paljon! Venäjällä oli niitä turhaan saanut hakea. Ulan Bator, johon ekaksi saavuttiin, on Mongolian pääkaupunki. Saasteinen, laajalle levinnyt ja länsimaistunut. Ihmiset näyttää täällä jo viirusilmäisiltä ja isoposkisilta aasialaisilta. Kakku tuntee kuuluvansa joukkoon näitten ominaisuuksien ja myös pituuden puolesta. Vihdoinkin, sitä on odotettu!

Päätettiin täällä tuhlata vähän enemmän rahaa ja ostettiin retki maaseudulle. Aamulla aikaisin lähettiin oppaan ja kuskin kanssa ajeleen. Mongoliassa 300 kilometrin matkaan meillä meni 6h. Vanhalla venäläisellä nelivetopakulla kuski veteli semmosta n. 60 kilometrin tuntivauhtia. Tiet on erittäin möykkyset vaikka olisikin asfaltoitu. Köröttelyn jälkeen päästiin katsomaan paikallisten asumusta. Maaseudulla mongolialaiset asuu teltoissa. Sisältä ne on jopa kalustettu lipastoilla ja buddhalle löytyy oma alttari tietenki. Rastastettiin tunti hevosilla ja jatkettiin matkaa toiseen perheeseen. Siellä meitä ruokittiin hevosen lihalla, suolilla ja mongolian perinteisellä juomalla (vihreä tee, maito ja suola). Saatiin myös maistaa hevosen maitoa ja jotain pastapalleroita, joissa oli lihaa sisällä. Ruoka on erittäin hyvää, mutta tosi suolasta ja lihapitoista. Nukuttiin siinä paikallisten teltassa yö ja tottahan meille turisteille annettiin molemmille kaksi makuupussia. Se tuli tarpeeseen, sillä alkuillan hiostavan kuumuden jälkeen teltta alkoi viileneen. Kylmä ei onneksi tullut. Sanotaanko, että meille kokemuksena tuo teltassa nukkuminen ei ollut uutta, mutta onhan se käsittämätöntä, että joku ASUU sellaisessa teltassa kesät talvet. Respect.

Aamulla syötiin riisipuurot (vähä litkumpaa ku meillä mutta muuten samaa tavaraa) ja lähettiin perinteisissä mongolialaisissa vaatteissa kameliratsastukselle. Ihania, karvasia palleroita. :) Paluumatkalle lähettiin heti tämän jälkeen ja taas oli edessä 6h pomppivaa kyytiä.

Mielenkiintonen maa. Gopin autiomaa ois kiinnostanu meitä, mutta kylmyyden ja kaukaisen sijannin vuoksi se jää meiltä nyt näkemättä. Täällä on edullista syödä ja asua, mutta nuo retket on suhteellisen kalliita. Varsinki nyt kun ei oo muita turisteja liikenteessä, joiden kans jakaa retkikustannuksia. Kylmyys on silti meille tällä hetkellä ainut epämiellyttävä asia täällä. Suomalaisinahan me ollaan siihen tottuneita, mutta ehkä ajatus ulkomailla olemisesta ei sisällä pakkasessa värjöttelyä ja sormien lämmittelyä vaan hikistä hellettä. Siitä me on näissä kylmissä maissa ollaan aina haaveiltu ku pakkanen meinaa ottaa päähän.

Itsenäisyyspäivä meni meillä siis näin epätavallisesti. Kohta ajateltiin alkaa kattoon linnan juhlia, jos saadaan ne netistä näkymään. Kyllä jo näiden kahden maan jälkeen on taas sellainen olo, että Suomi on se maa, jossa haluamme elämämme viettää. On siellä vaan asiat hyvin, vaikka kaikenlaista pientä naristavaa aina löytyy. :) Hyvää itsenäisyyspäivää!

Huomenna aamulla junaan. China here se come!