Pekan sisko Hilkka on ollu vaihto-oppilaana Uudessa-Seelannissa ja sovittiin vierailusta tämän vaihtariperheen luona. Lento oli perillä yöllä kello 0.45. Meillä oli tarkoitus nukkua yksi yö Aucklandissa ja seuraavana päivänä jatkaa matkaa Otorohongaan, missä perhe asuu. Mutta mitä vielä. Selvittyämme tullista läpi kukas muukaan siellä seisoa pojotti kuin tämän perheen vanhemmat! Töitä heillä oli aamulla tottakai, mutta silti nämä oli meitä keskellä yötä siellä hakemassa! Noin puoli neljän aikaan olimme perillä kotona.
Tämä ystävällinen perhe kierrätti meitä ympäri kylää ja lupasi meille auton käyttöön. He myös järjesti meille sellaisen luolasetin, missä kömmittiin märkäpuvut päällä ja taskulampuilla vaurustetut kypärät päässä ahtaisiin luoliin, pudottiin köysien varassa vesiputousten läpi, kiivettiin ylöspäin ja nähtiin kiiltomatoja. Retki oli todella hauskaa viihdettä! Auto alla ja rinkat kyydissä lähettiin siis kiertään ympäri Uutta-Seelantia. Meillä oli vain viikko aikaa, joten se kului aikalailla ajaessa ja kävellessä luontopoluilla (niitä löytyy kaikkialta) eri puolilla maata. Ajelimme eteläsaaren puoleen väliin ja sieltä takaisin pohjoiseen.
Uusi-Seelanti on hyvin kaunis maa ja maisemat vaihtelee mukavasti. Säätkin suosi meitä, lämpötila pysytteli 20 paremmalla puolella ja vettä satoi vain muutaman kerran. Pitkänperjantain kunniaksi vaellettiin vähän pitempi (ja tuskaisempi) matka tulivuorelle ja niiden yli. Pulahdettiin myös uimaan ensimmäistä kertaa luonnollisille kuumille lähteille. Viikon ajelun jälkeen tultiin vielä takaisin perheen luokse viettämään pääsiäistä ja he kierrätti meitä taas ihastelemassa Uuden-Seelannin eläimiä ja tulivuoriperäistä luontoa. Kaikenkaikkiaan nähtiin kiwi, villisikoja, hylkeitä, paljon erilaisia lintuja ja liskoja, kiehuvaa mutaa, kaikissa sateenkaaren väreissä hohtavia järviä ja paljon muuta. Uskomattoman mukava ja avulias perhe kerrassaan! Paljosta jäätiin kiitollisuudenvelkaan.
Reissu on ollu antoisa. On koettu monenlaisia riemun hetkiä ja välillä on taas ollu huonoja päiviä, jolloin koti-ikävä ja turhautuminen on vaivannu. Avioliiton kivijalkaa on perustettu reissun aikana vahvemmaksi ja tältä pohjalta on hyvä aloittaa arkielämä. Uskokaa tai älkää, töitä ja rutiineja on jo ikävä. Yksi parhaimmista asioista reissaamisessa on kotiinpaluu ja jälleennäkemisen riemu. Kaiken tämän jälkeen on sellainen olo, että meillä on paras maa asua ja olemme ylpeitä pienestä sisukkaasta Suomesta! Vaikka maailma on pullollaan kauniita ja hienoja paikkoja niin oma maa se on kuitenki se mansikka. :) Silmäkulmat ei Kakulla meinannu pysyä kuivana, kun Aucklandin lentokentällä passintarkastaja kysyi, että mihin olette menossa ja sai sanoa, että KOTIIN. ♥
