Trang

Meillä on alusta asti ollu tarkotus vierailla Ylimartimoilla vaihdossa olleen Dearin kotona Thaimaassa. Pekka on käynyt täällä kymmenen vuotta sitten viimeksi. Dear ei valitettavasti oo ite tällä hetkellä Thaimaassa mutta hänen kaksi siskoaan on. Tulopäiväksi sovittiin 6. helmikuuta ja varattiinki liput suoraan Ko Lantalta. Dearin siskoilla on Trangissa kahvila nimeltään Green House. Sovittiin, että saavumme kahvilaan, joka on ihan keskustassa.

Siskot ottivat meidät lämpimästi vastaan thaimaalaisella hymyllä ja vieraanvaraisuudella vaikka kielimuuri on pienoinen este. Kahvila on hyvin länsimaalainen ja kakut voittaa ehottomasti kaikki tähän asti saamamme (niitä onki syöty niin paljon ku napa vetää). Suklaa kakuissa ei siltikään vedä vertoja Suomen suklaalle. :) Meillä on näillä kotona ollu käytössä oma makuuhuone parisängyllä ja kylpyhuoneella.

Syöty ollaan hyvin monennäköstä pöperöä thaimaalaisesta kiinalaiseen. Riisiä, riisiä ja vielä kerran riisiä. Kaikennäköisiä lehtiä, kasviksia, papuja, kurkkua, possua, kanaa, sieniä, mustekalaa, katkarapua, simpukkaa, nakkeja, makkaroita, nuudelia, kananmunaa, "munkkeja".. listaa voisi jatkaa loputtomiin. On tulista, makeaa, mausteista ja miedompaa. Ravintoloita ollaan kierrelty ympäri Trangia. Jokainen ruokailuhetki on arvotus, kun pöytään alkaa virrata pieniä kippoja erilaisilla eväillä. Täällä on tapana antaa kaikille omat riisiannokset ja muuten pöytä on täynnä kuppeja, joissa on erilaisia ruokia ja niistä sitten maistellaan kaikkea. Pekka oli viime käynnillään tehny vaikutuksen syömällä niin paljon, että joka kerran, kun näillä on vieraita ja ne ei jaksa syödä, silloin äiti kertoo ylpeänä suomalaisesta pojasta, jotka söi niin paljon. :)

Täällä on vähän erilainen tapa säilyttää ruokaa kuin Suomessa. Liha, kala, riisi, kana ja kaikki muu ruoka saattaa seistä pöydällä koko päivän ja sitten sitä vielä illalla syödään (lämmittämättä). Liekkö siitä vai mistä, kova kakka on Kakulle täällä tuntematon käsite. :) Aluksi suomalaiseen tapaan tottuneena vähän ällötti ajatus lämpimänä seisseestä ruuasta, mutta viikon päästä ei sitä enää joka kerran miettiny.

Ollaan kierrelty näiden skootterilla ympäri Trangia ja lähialueita. Nämä järjesti meille yhden päivän snorklaus-/saariretken, jossa thaimaalaisten seassa meidän lisäksi oli vain yksi valkoihoinen paikallisen vaimonsa kanssa. Retkelle meidät varustettiin tietysti pussillisella kahvilan kakkuja ja keksejä. :) Vierailtiin myös tippukiviluolassa, missä meitä kuljetettiin veneessä vartaloiden hipoessa seiniä ja kattoa. Tippukiviluola oli paikoin niin matala, että paatissa piti mennä makuulleen kädet sivuille ja pää vinkkeliin, ettei tippukivet vahingoita ruumiinosia. Oppaamme kielsi ehdottomasti liikuttamasta käsiä ja saatiin pieni väittely aikaan siinä vaiheessa, kun katosta roikkuva tippukivi yritti viedä Pekan sukukalleudet mennessään ja Pekkahan tietysti käsiään suojaksi yritti. ;) Opas ei millään tahtonut käsittää, että munat on tärkeä osa suomalaista miestä.

Päätettiin yrittää tehdä jotain myös näiden hyväksi, koska raha ei kelpaa eikä meitä päästetty edes tiskaamaan kahvilaan. Leivottiin pipareita. Vähän oli miettimistä, miten korvata siirappi ja mistä löytää tarvittavat mausteet, mutta viimein päästiin kuitenkin puuhaan. Taikinasta tuli vaaleampi kuin Suomessa eikä läheskään niin maukas. Etäisesti muistutti kuitenki pipareita. :) Pekka suunnitteli elämänsä ensimmäisen piparkakkutalon, joka koristeltiin ja se pääsi lopulta kunniapaikalle kahvilan pöydälle.

Viikon täyshoidon ja viiden tähden palvelun jälkeen jätimme hyvästit tälle ihanalle thaimaalaiselle perheelle ja koko maalle. Seuraavaksi Kuala Lumpur!