Indonesia

Singaporesta lennettiin Air Asian koneella suoraan Balille. Pikkusen Kakulla jännitti, kun tämän lentoyhtiön koneen tippumisesta Indonesiassa ei oo kauaa aikaa. Ilmakuoppia oli matkan aikana enemmän ku koskaan aiemmin ja kone rytisi ja paukkui lähes koko matkan. Perille kuitenki päästiin turvallisesti ja aikataulussa. Balille piti taas vuorostaan maksaa viisumimaksu, joka oli 35 US$. Näköjään kaikkiin halvimpiin maihin joutuu maksamaan sisäänpääsystä ja vähän kehittyneimpiin pääsee ilmaiseksi.

Tuntui Balin hintataso halvalta hintavan Singaporen jälkeen. Jäätiin aluksi lentokentän lähelle Kuta Beachille, joka on perus turistirysä täynnä australialaisia juhlijoita, surffilettisiä rantaleijonia ja -mimmejä. Biitsi on suosituin surffausranta täällä ja hyvä varsinkin alottelijoille! Surffaamista kokeiltiin mekin ja otettiin ihan opetustunti alkuun nii pääsi vähän kärrylle hommasta. Siis pienelle hajulle. Surffaus on sellanen laji, että harrastaa saa vähän aikaa, että voi sanoa osaavansa homman. Kakulle haastavin osuus oli alkuun päästä vaahtopääaaltojen läpi tarpeeksi syvälle, kun jalat ei yltäny pohjaan ja harjotuslaudalla aallon ali sukeltaminen oli vähän niin ja näin. Pekka pääsi vähän nopeammin ja kerkes aaltojaki napata vähän enemmän. Olihan se mahtavaa hommaa ja fyysisesti yllättävän rankkaa, joten kahden tunnin aalloilla leikkimisen jälkeen oli aikalailla puhki.

Surffaamasta jatkettiin matkaa vähän pohjoiseen ja sisämaahan päin, Ubudiin. Matkaa oli 25 km ja kuljetus kesti kaksi tuntia. :/ Balin liikenne on aika kaoottista. Ubudissa riisipeltopengerrykset halko maisemaa ja kaikenlaista käsityöläistavaraa oli tarjolla joka paikassa. Ihania pitsipeittoja ja vaatteita.. Kakku ois päässy isoäidinneiliöiden virkkaukselta, jos ois ostanu valmiin sellasen. Mutta sinnikkäästi aikoo vielä sen joskus jatkaa loppuun. :) Ubudissa ois ollu kuuluisa apinametsä, jonka ohi kyllä ajettiin, mutta kun sisäänpääsystä piti maksaa niin ei jaksettu mennä. Kerettiin me apinoita nähä jo Thaimaassa.

Ubudissa viihdyttiin yks yö ja siitä seuraavaksi nopealla veneellä Gilin saarille Lombokin puolelle. Saaria on kolme ja me valittiin niistä Gili Air. Saarella ei oo yhtään autoa, vaan matkat kuljetaan hevoskärryillä, sähkömopoilla, polkupyörillä ja kävellen. Saari on pieni, vain 1,5 km halkasijaltaan, 5 kilometriä ympäriinsä ja kaikki tiet on hiekkateitä. Vesi on kirkkaan turkoosia ja rannat valkosta hiekkaa. Hieno paikka kerrassaan! Sukelleltiin, snorklailtiin ja otettiin rennosti pari päivää näissä paratiisimaisissa maisemissa. Veden alla nähtiin kilpikonnia, käärmeitä ja kaikenlaisia kaloja.

Lombokista ollaan kuultu paljon hyvää ja erityisesti siitä, että se ei ole niin turistisoitunu kuin Bali ja huomattavasti rauhallisempi. Varsinkin nyt, kun on sadekausi menossa niin on hiljaisempaa. Ostettiin siis liput Gili Airilta Lombokiin ja taas matka jatkui. Senggigi oli ensimmäinen määränpää, jonne pääsi lyhyellä automatkalla satamasta. Suosituinta tässä paikassa on käydä kiipeämässä Indonesian toiseksi korkeimmalle tulivuorelle. Meitä ei tämä taivallus kiinnostanut, koska 1. Matkalla pitää olla vähintään yksi yö ja kaksi päivää 2. Vuoristossa on kylmä eikä meillä oo täällä mitään hyviä kamppeita kylmässä nukkumiseen (kyllähän täällä luvataan kaikki varusteet, mutta luettu on sen verran etukäteen, että silti on KYLMÄ) 3. Matkanjärjestäjät jättää kaikki roskat tulivuoren ympäristöön luontoon, joten siellä on todella roskaista.

Aloittelijoille sopivia surffauspaikkoja on ihan eteläosassa Lombokin Kuta Beachilla ja sielläkin pitää (kuulemma) mennä 20min veneellä merelle, että löytää hyvät aallot. Yksi päivä Senggigin rannalla uitiin ja todettiin, että ei oo meidän paikka. Kaunis kylläkin ja rauhallinen, mutta meille jo liianki rauhallinen. Tarvitaan jotain aktiviteettiä, muutakin kuin rannalla makoilu. Se ei paljon enää tässä vaiheessa reissua nappaa.

Päätettiin siis yhden päivän Lombokilla olemisen jälkeen lähteä takas vilkkaalle Balille. :) Illan ja aamun aikana tingattiin kaikista paikoista nopeita venelippuja ja hinta vaihteli 32 eurosta 18 euroon. Viimein päästiin hinnasta sopuun ja saatiin liput.

Jäätiin suoraan Badangbaihin, jonne vene saapui Lombokilta. Seuraavana päivänä oli taas vuorossa sukeltelua ja snorklailua. Koralli oli huomattavasti värikkäämpää kuin muualla on ollu. Veden pinnan alla näkyi myös turisteja varten tehty sukellusvene. Reissun hienoimmat sukellukset siis takana!

Loput päivät viettiin Kutalla surffaamassa muovinpalasten ja muun roskan seassa. Nautitaan vielä tästä lämmöstä hetken aikaa. Vettäkin on tullu muutamana päivänä ihan maahan asti, kun sadekautta eletään, mutta todella vähän se on meitä häirinnyt. Enimmäkseen on satanut yöllä ja illalla.

Aasia on nyt historiaa ja seuraavaksi kuulette Australiasta, johon saavuttiin tänään aamulla! :)