Laos

Kolmen päivän retkelle lähettiin Chiang Mai:sta Laosiin. Ensimmäinen päivä meni bussissa istuskellessa, mitä nyt käytiin matkalla kattoon yks valkoinen Buddhan temppeli. Yöksi tultiin Laosin rajalle majataloon. Illalla Kakulla alko möyriin mahassa ja niin sitä jouduttiin taudin uhrina juoksemaan vessan ja sängyn väliä. Onneksi Kakku pääsi vähän helpommalla kuin Pekka ja tauti meni ohi aamuun mennessä. Hyvä niin, koska seuraavana aamuna ylitimme heti rajan ja jatkoimme matkaa hitaalla veneellä Mekong-jokea pitkin eteenpäin.

Laosin rajalla meidät otti vastaan ystävällinen herrasmies, joka ylisti maataan. "Tervetuloa Laosiin! Haluan, että te kaikki olette 100% tyytyväisiä tähän maahan. Jos te olette onnellisia, niin minäkin olen onnellinen. Tiedän, että olette väsyneitä eilisen bussimatkan jäljiltä ja edellinen yöpaikka ei ollut kovin mukava. Nyt pääsette rentoutumaan hyville tuoleille, joista saa selkänojan kaadettua taakse ja pystytte lepäämään ja nukkumaan. Muistakaa olla varovaisia seuraavassa yöpaikassa (matkustettiin kaks päivää veneessä ja yksi yö välillä). Siellä satamassa teitä odottaa ihmisiä kutsumassa yöksi majataloihinsa. He helposti huijaavat rahasumman, jonka aikovat periä yöstä. Älkää missään nimessä antako passia kenellekään! Joudutte kävelemään 150 metrin matkan kylään ja kun olette varanneet majapaikan ja jättäneet tavarat huoneeseen, käytte varmasti illallisella kylällä. Kun tulette takaisin, joku tavaroistanne ehkä on varastettu. Tulkaa minun majatalooni yöksi, niin tavaranne ovat turvassa, sänky on hyvä, varaan teille etukäteen hyvät paikat veneestä, pääsette eteen istumaan (takana on meteliä moottorin vuoksi), saatte ilmaisen kahvin ja kuljetuksen satamasta!" Me varattiin majapaikka. Olo oli meillä taudin jälkeen sen verran hutera, että ajatus kävelystä ja majapaikan etsimisestä ei houkutellut yhtään.

Kas kummaa. Kun päästiin laivaan (mitään paikkalippuja ei ollu olemassakaan), meille oli enää vapaana irralliset muoviset tuolit ihan laivan takaosassa. Nukuttiin me, muutama tunti lattialla omien vaatteiden päällä moottorin huutaessa koko matkan vieressä niin, että vain huutamalla kuuli vieressä istuvan sanat. Majapaikassa ei ollut ilmaisia kahveja ja muualle olisi yöksi päässyt puolet halvemmalla. Kyyti oli, huone oli ok siisti, sänky ja peitto hyvä (täällä on aika viileää) ja ruoka oli hyvää. Huijauksen maku maistui silti karvaasti kielellä. Maisemat on täällä uljasta viidakkovuoristoa.

Kahden päivän veneessä istumisen jälkeen saavuttiin satamaan 8 kilometrin päähän Luang Prabangin kaupungista (tuk-tuk kuskit tietysti väitti että 10 km :D). Kyyti oli pakko ostaa, koska vaihtoehtona oli kävely. Hinta oli sama kaikille, eikä tingata voinut. Ärsytti rahastuksen maku, mutta minkäs sille teet. Eihän siinä isoista rahoista oo kyse, mutta tympäsee se tapa, jolla rahat kiskotaan. Kaupungistahan tietysti LÖYTYI oma satama..

Vuokrattiin pyörät ja kierreltiin taas ympäri kaupunkia ja seuraavana päivänä lähti jo lento Bangkokiin. Suoraan sanottuna Laosista jäi meille tämän pikaisen muutaman päivän reissun jälkeen huono mielikuva. Kaikesta rahastettiin. Ruoka, asuminen ja suklaa oli kalliimpaa kuin jopa Thaimaassa! Tiedetään, tää ei oo mikään Eurooppa, eikä asioitten tarvi mennä just niinku kotona, mutta rahastuksesta ja huijauksesta ei jää koskaan hyvä mieli. Onneksi lentokentälle kuljettanu kuski oli erittäin miellyttävä, hyvä tyyppi ja mahtava asiakaspalvelija. Sellasesta maksaa mielellään vähän enemmänki ku on sovittu! Pikkusen nousi Laosin pinnat. :) Lyhyeksi jäi tämä reissu, mutta tulipahan tämänkin maan yksi kolkka nähtyä!

Jotenki oli jo semmonen olo, että nyt tarvis pysähystauon matkustamisesta. Vähän pitempään paikallaan, kiitos. No, nyt me sitä saadaan, mutta siitä lisää seuravassa numerossa!