Nyt se on sitte koettu. Neljä päivää ja neljä yötä junassa. Kyllä teki hyvää meille riippuvaisille olla ilman puhelinta ja nettiä. Moskovasta lähettiin odottavissa tunnelmissa matkaan. Meillä oli siis liput "karjavaunuun" eli omia hyttejä ei ollu vaan kerrossänkyjä pitkin junan vaunua. Meille oli varattuna molemmille yläsängyt. Sinne levitimme saamamme lakanat ja matka alkoi.
Kolme ja puoli vuorokautta on piiiitkä aika olla junassa. Muutamia kymmenen minuutin happihyppelyitä lukuun ottamatta oltiin koko se aika tunkkasessa junavaunussa, jossa haisi hielle, nuudelille, teelle, kaljalle tai muuten vaa ummehtuneelle. Ruokavalio koostui pussipuuroista ja nuudeleista. Matkan edetessä elohopea alko painua alaspäin mittarissa huimaa vauhtia. Enimmillään se oli kai ulkona -31ºC. Sisällä sen sijaan ei tarvinnu palella vaan paremminki oli hiostavaa.
Maisemat oli vähän pettymys ainakin tähän asti ku Irkutskiin asti ollaan tultu. En tiiä mitä oikeen odotettiin Siperiasta mutta ei sykähdyttäny meitä mitenkää erityisesti. Käytännössä ikkunasta näky tuhansien kilometrien ajan koivuja, mäntyjä, suota ja tyhjää tilaa. Kyliä siellä täällä. Talot jakso kiinnostaa ehkä kaks päivää mutta sitte alko tylsistyttään. No, eipä haitannu että valosa aika on tähän aikaan vuodesta niin lyhyt.
Kirjoja lukemalla matka oikeestaan meni. Tosi vähän nämä ihmiset osaa englantia, että ymmärrys jäi elekielen ja parin hataran englannin sanan varaan. Muutama poikkeus onneksi oli joukossa! (Miia ei valitettavasti luettu tota sun kommenttia ennen matkaa nii ei hoksattu tivata poliittisia mielipiteitä :/ ) Ne, jotka englantia osas, sitä ihan mielellään käytti nii saatiin vähä harjotettua äänihuulia. Kyllähän nää paikalliset piti meitä ihan kaheleina. "Mitä ihmettä te teette Baikalilla talvella?"
Sitä me ollaan tässä mietitty Irkutsin kaupungilla kävellessä rinkka selässä -25º pakkasessa viiman puskiessa päin näköä. Kävi mielessä muutaman kerran, että eikö tätä kylmyyttä saa Suomessaki kokea ihan tarpeeksi. Myönnetään.. ei ehkä paras mahollinen aika tulla tänne, mutta minkäs enää teet. :) Ehkä pitää tulla vielä joskus kesäaikaan uudestaan. Kokemus on ainaki erilainen ja unohtumaton!
Päästiin tänne Baikalille asti mutta mistään saariretkestä ei näillä ilmoilla haaveilla. Yllätys yllätys, järven vesi EI oo vielä jäässä huolimatta näistä paukkupakkasista.
Huomenna matka jatkuu kohti Mongoliaa. Tarkotus on lähtä ensin junalla Ulan-Udeen ja siitä hypätä bussiin loppumatkaksi.. Kuulemiin!
Terkkuja täältä Keminmaalta lähettää yx täti. Kuvaa piti kattoa kahesti,että tunnisti Pekan. Alat muistuttaa aika lailla serkkuasi Markoa ( erityisesti kampaus!), joka kesällä hikoili siellä Irkutskissa ja myös Mongoliassa. Minkähänlaista se olisi ollut junakyyti silloin - voin kuvitella.Päättivät kuitenkin palata lentäen sen vuoksi Moskovaan ja mopot tulivat junalla. Baikalin vesi on kai jkv saastunutta, joten sekin saattaa hidastaa jäätymistä- ehkä, who knows.Turvallista matkaa eteenpäin. Bussimtka voi olla mielenkiintoinen...
VastaaPoista